Blogi

Tervetuloa tutustumaan korkeatasoiseen nykytaiteeseen.

 

Uniikkia taidetta Laadukasta grafiikkaa

19.10.2012 20.07 - Tietoa taidegrafiikasta, kohopainomenetelmä

GRAFIIKKA

Nimitys tulee kreikkalaisesta sanasta grafein = kaivertaa, piirustaa, kirjoittaa. Se on kuvataiteessa yleisnimitys menetelmille, joilla taiteilijan valmistamista painolevystä voidaan vedostaa kuvia paperille tai muulle materiaalille. Kuva tehdään painolaatalle peilikuvana ja vedostetaan prässillä. Monivärigrafiikassa valmistetaan yleensä jokaista väriä varten oma painolaattansa.

Grafiikassa taiteilija luo uniikkityön sijasta kuvapohjan tai kuvapohjia, joista lopullinen työ painetaan eli vedostetaan. Näin syntynyt vedos ei ole taideteoksen kopio, vaan itsenäinen taideteos.

Taidegrafiikan menetelmät jaetaan perinteisesti neljään ryhmään sen mukaan kuinka painettavat viivat tai pinnat laatassa sijaitsevat eli mikä osa laatasta ottaa vastaan painoväriä: kohopainomenetelmä, syväpainomenetelmä, laakapainomenetelmä ja silkkipaino eli Serigrafia.

Kohopainomenetelmissä

kuvan painavat osat ovat levyn muuta osaa korkeammalla siis ikään kuin reliefinä.

  • puupiirros

Historiaa

Puupiirroksen edeltäjä (Kiinassa Handynastian aikana 206 eKr. 221 jKr.) oli kivilaattoihin kaiverrettujen kuvien ja puupiirros_1_galleria_maaret_finnbergkirjoituksien kopiointimenetelmä jonka vedoksia kutsutaan hierrevedoksiksi, "frottagé" (ransk.) Vedostaminen tapahtui siten, että kostutettu vuota tai kangas paineltiin tiiviisti kivilaattaa vasten ja värityynyllä hierretäen väri tarttui koholla oleviin kohtiin.

Paperin keksiminen (105 jKr.) vauhditti menetelmien kehitystä. Puupiirroksen kukoistuskausi alkoi 1600-luvulla Kiinassa ja Japanissa. Eurooppaan puupiirros tuli 1300- ja 1400-luvun vaihteessa jolloin sillä ryhdyttiin valmistamaan uskonnollisia kuvia ja maallisempaan käyttöön pelikortteja.

1800-luvun lopulla erityisesti värillinen puupiirros nousi suosioon. Tunnettuja tekniikan käyttäjiä ovat olleet mm. Paul Gauguin, Edvard Munch ja Wassily Kandinsky. Erityisen suosittu tekniikka oli saksalaisten ekspressionistien keskuudessa mm. Kirchner, Beckmann, Nolde.

Suomessa ensimmäiset tunnetut puupiirrokset ovat peräisin 1600-luvun lopulta. Vasta 1900-luvun alussa puupiirros vakiintui taiteellisena ilmaisukeinona. Tunnetuimpia tekniikan käyttäjiä ja kehittäjiä ovat olleet Akseli GallenKallela, Ellen Thesleff, Kalle Carlstedt ja Ina Colliander.

Tekniikkaa

Puupiirros tehdään pitkittäispuulle josta kaikki värittömäksi aiotut alueet leikataan syvennyksiksi. Laatta väritetäänpuupiirros_2_galleria_maaret_finnberg väritelalla josta väri tarttuu laatan kohollaoleviin kohtiin. Puupiirtäjän tärkein työväline on kunnollinen puupiirrosveitsi jolla kuva-aiheen ääriviivat työstetään. Suurempia alueita poistetaan erikokoisilla ja -muotoisilla taltoilla. Vedostettaessa käsin käytetään ohuita paperilaatuja. Vedostustyön voi tehdä myös painokoneella jonka kovempi puristus mahdollistaa paksumpien paperilaatujen käytön. Käsinvedostuksessa hierretään väritetyn laatan päälle asetettua paperia vedostushiertimellä eli barenilla. Valmis vedos irroitetaan varovasti laatasta ja kuivataan. Voimakasyisessä puussa myös puun syykuvio tulee vedoksessa esiin.

  • linoleikkaus

Linopiirros tehdään samankaltaisilla veitsillä ja taltoilla kuten puupiirros, työvälineet voivat myös olla linopiirros_2_galleria_maaret_finnbergkevytrakenteisempia. Puupiirroksesta linon leikkaaminen poikkeaa sikäli että linoleum on rakenteeltaan tasalaatuista teollista materiaalia jossa ei ole puun kaltaista vaihtelevan kovuista syyrakennetta. Laatan leikkaaminen on huomattavasti kevyempää kuin puupiirroksen tekeminen. Työstämisen keveys näkyy usein myös työn ilmeessa ja myös tarkempia yksityiskohtia voi työstää helpommin kun ei ole vaaraa materiaalin murtumisesta kuten puussa.

  • puukaiverrus

Laatan materiaalina on kova ja lujasyinen puu, esim. puksipuu tai pyökki, jonka rungosta sahattuun kiekkoon kuva kaiverretaan. Suuria laattoja tehdään paloja yhteen liimaamalla. Kuvan kaivertaminen laatalle tapahtuu kuparikaivertajan työvälineitä muistuttavilla kaivertamilla, stikkeleillä. Vedoksessa kaiverretut viivat ovat valkoisia ja väritelasta painoväri tarttuu koholle jääviin viivoihin. Koska puun syyt ovat laatassa pystysuunnassa saadaan puukaiverruksella hyvin hienoa viivastoa ja tarkkoja yksityiskohtia. Menetelmä on nykyisin harvinainen.

 

Juha Joro