Blogi

Tervetuloa tutustumaan korkeatasoiseen nykytaiteeseen.

 

Uniikkia taidetta Laadukasta grafiikkaa

5.2.2013 10.41 - Gallerian yhteistyökumppani Mobel Tukholman huonekalumessuilla 5.-9.2.2013

Mobelin huonekaluja nähtävillä Tukholman huonekalumessuilla 5.-9.2.2013. Mukana messuilla on ennen näkemättömiä uniikkeja Jukka-taidesohvapöytiä. Sohvapöytien kannet ovat taideteoksia ja ne on maalannut Jukka Mäkelä, teräsrungon on suunnitellut Pentti Hakala. Runko on ruostumatonta terästä ja se on kiillotettu kirkkaaksi. Pöydän koko on 110 x 110 cm, korkeus 43 cm. Pöydän kantena toimii Jukka Mäkelän maalaus joka on akryylilakattu. Pöytiä tullaan valmistamaan yhteensä 6 kpl, jotka ovat kaikki yksittäisiä uniikkeja maalauksia, signeerattuja ja numeroituja. Maalaukset sarjaan on valinnut Jukka Mäkelä hänen 90-luvun tuotannostaan. Messuilla nähtävissä kaksi Jukka-taidesohvapöytää, joista toinen on jo alustavasti varattu. Jos liikut Tukholmassa messujen aikana, poikkea Mobelin osastolle A07:23 tutustumaan!

Lisätietoa Mobelista

Jukka Mäkelä

...Kaikki muu on toissijaistajukka_makela_galleria_maaret_finnberg

Astuessani Jukka Mäkelän työhuoneeseen minusta tuntuu hetken aikaa siltä kuin olisin siirtynyt marraskuisen hämärästä sisätilasta keskelle kevättalvista iltapäivää. Muutama askel Fiskarsin varhaisteollisesta ruukkimiljööstä ja ikääntyneiden lehmusten katveesta kirkkaasti valaistuun teollisuustilaan vie minut keskelle aarnimetsää, jossa sinne tänne kaatuneiden havupuiden katkenneita oksia sekoittuu lumeen ja toisiinsa.

Vaikutelma syntyy kymmenistä maalauksista, keskeneräisistä ja valmiista, suurista ja pienistä, joita peittävät tiheät maaliviivastot katkeillen kulkevat kankaalta toiseen. Näkymä tuo mieleen tiivistempoiset kollaasit, abstraktin ekspressionismin, jollaisia aikoinaan suosittiin jazz-levyjen kansissa. Se ei myöskään ole kovin kaukana valkorunkoisesta koivumetsästä, jonka toisiinsa lomittuvien runkojen kinetiikka saa näyttämään enemmän mustaläikkäiseltä pinnalta kuin kolmiulotteiselta tilalta.

Suomalainen luonto, sen syksyiset ja talviset vuodenajat sekä sen esittämisen perinne on liitetty Mäkelän taiteeseen niin monin sitein, ettei vaihtoehdoille näytä juurikaan jääneen tilaa. Hän on myös itse kertonut löytävänsä innoitusta kaikesta mitä luonnon vaihtuvat valot, värit ja viivastot hänelle ehdottavat ja näin ikään kuin antanut siunauksensa maalauksistaan esitetyille tulkinnoille.

Maalarin ensisijainen päämäärä on kuitenkin tehdä mahdollisimman hyvä maalaus. jukka_makela_galleria_maaret_finnbergValmiit teokset ovat aina eri asia kuin niiden lähtökohta, mikä niiden ääressä helposti unohtuu. Harmaankuuraisen oksiston tai lumisen hakkuuaukean tunnistaminen Mäkelän maalauksessa on vain yksi mahdollinen tulkinta.

”…työstäessään kömpelöillä työvälineillään vastahakoista ja nopeasti kuivuvaa akryylimössöä Jukka oli täysin keskittynyt haisevan, tahmean, ylen sotkuisen ja keinotekoisen tuotteen hallitsemiseen. Hänen mielensä oli ylen kaukana hämyisestä tai raikkaalle tuoksuvasta suomalaisesta metsästä tai marraskuulaisesta perinteestä.”

Paul Osipowin parin vuoden takaiset sanat Mäkelän maalauksista nostavat toisen kuvan. Hänen mielestään Mäkelän taiteen keskiössä ovat maalausprosessi itsessään ja sen myötä syntynyt elävä ja rikas pinta. Kaikki muu ja maalausten itsensä ulkopuolella oleva on toissijaista. Tästä syystä Mäkelän maalauksia tulisi katsoa ikään kuin passiivisesti ja antaa edessään olevien värien, viivojen ja muotojen kerrostumien vaikuttaa sellaisenaan, vailla mitään mielessä valmiina olevaa esikuvaa tai tulkintaa.Mäkelän maalausten keskeinen aihe on niiden tekeminen. Tämän näkeminen edellyttää kuitenkin katseelta malttia ja hiljaisuutta.

Maalausprosessin keskeinen rooli selittää myös maalausten metsän, joka hallitsee Mäkelän työhuonetta. Epävarmuus on oleellinen osa nuorallatanssin kaltaista maalaustapahtumaa, jonka tuloksena voi olla onnistunut maalaus - tai sitten ei mitään. Työn sujuminen puolestaan edellyttää kaikkien vaihtoehtojen pitämistä jatkuvasti avoimina. Mäkelä ei pelkää tehdä maalauksiinsa muutoksia, maalata entisen päälle tai aloittaa alusta uudelleen. Maalaamiseen menee aikaa, mutta sitä menee myös odottamiseen, sen näkemiseen mitä maalaus ehdottaa. Sitä vaatii myös maalausten katsominen. Maalaustaide on hidasta taidetta. Jokaisen kuvan takana on toinen kuva ja jokaisen maalauksen takana toinen maalaus. Maalaustaiteen lajityypeistä Mäkelä on uusiin maalauksiinsa valinnut asetelman, väljästi geometristen volyymimuotojen ryhmittelyn kankaan tasopinnalla. Maisemakuvan klassista jakoa taivaaseen ja maahan hänen teoksistaan on turha etsiä. jukka_makela_galleria_maaret_finnberg

Samalla kun annan katseeni nauttia Mäkelän maalausten rikkaasti kerrostuneista viivastoista ja sukeltaa tilaan, joka avautuu jonnekin kankaan pinnan ja itseni väliin, mieleeni nousevat ne monumentaaliset asetelmat, joita Georges Braque työsti ateljeessaan viime vuosisadan puolivälissä. Kyse on lähes abstrakteista teoksista, joissa mestari lainaa itseään, maalauksista joiden varjoisa labyrinttimainen tila näyttää avautuvan samanaikaisesti kuvapinnan eteen ja sen taakse.

Jään vielä miettimään maalausprosessin merkitystä Mäkelälle, kaikkia valmiita ja keskeneräisiä maalauksia ja uusien alkuja hänen työhuoneessaan. Ajattelen kaikkia niitä päiviä, viikkoja, vuosia, jotka hän on viettänyt ja edelleen viettää maalaustensa ääressä. Minusta tuntuu siltä, että Braquen lailla myös Mäkelä löytää keskeiset kuva-aiheensa lähimmästä ympäristöstään, omasta työhuoneestaan ja omasta taiteestaan. Saattaa olla, että tällä hetkellä ulkopuolisen maailman vaikutus hänen maalauksiinsa on syvimmilläänkin vain rajallinen.

Timo Valjakka

Taidemaalari Jukka Mäkelälle (s. 1949) myönnettiin Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitali, joka on merkittävin tasavallan presidentin myöntämä tunnustus kulttuurin tekijöille. Fiskarsissa asuva ja työskentelevä Jukka Mäkelä kuuluu arvostetuimpiin suomalaisiin kuvataiteilijoihin, jolla on useita julkisia teoksia mm. Oulun musiikkikeskuksessa ja Espoon Olarin kirkossa. Lisäksi hänen töitään on lukuisissa merkittävissä kokoelmissa. Mäkelän uralle mahtuu erilaisia tyylikausia; hänet on tunnettu 1970-luvulla lyyrisenä konstruktivistina, 1980-luvulla herooisena ja maanläheisenä ekspressionistina ja sittemmin herkkyyttä ja haurautta tuotantoonsa lisänneenä esteettinä.