Blogi

Tervetuloa tutustumaan korkeatasoiseen nykytaiteeseen.

 

Uniikkia taidetta Laadukasta grafiikkaa

26.3.2013 11.23 - Galleria Maaret Finnberg & Cafe Art: Pertti Kolehmainen

pikkupeikon_päänsärky_galleria_maaret_finnbergGalleria Maaret Finnbergin järjestämä seuraava näyttely Café Artissa on ”turkulaisten Picassoksi” kutsuttu, edesmenneen taiteilija Pertti Kolehmaisen (1944-1993) retrospektiivinen näyttely. Galleria on koonnut laajan otannan taiteilijan teoksia vuosilta 1963-1983. Mukana on akryylitöitä, piirustuksia ja grafiikoita.

Kolehmainen oli ammattitaiteilija; graafikko, maalaari, piirtäjä ja kuvanveistäjä, jolle Turun Taideyhdistyksen Piirustuskoulu (61-64) Viljo Rannan, Harry Henrikssonin ja Alku Avannon toimiessa opettajina antoi taiteen tekemisen perusvalmiudet.

Pertti Kolehmaista kutsuttiin aavistelevaksi taiteilijaksi, jolle sisältö oli keskeinen asia. ”Työni ovat aavistuksia”, hän itsekin sanoi. Tämä merkitsee myös sitä, että juuri sisältö vangitsee katsojan. Sisältöön sidostuu sanoma, jolle on luonteenomaista koskettavuus. Se lähtee liikkeelle yksilötasolta, vaikkapa vähäosaisista tai osattomiksi jääneistä, mutta laajenee usein eräänlaiseksi yleisinhimilliseksi humanismiksi, jonka rinnalla ja valossa henkilökohtaiset asiat jo tuntuvat vähäisiltä. Kuitenkin kaiken taustalla on kärsivä ihminen, usein ahdistunutkin, jonka puolesta Kolehmainen rehellisesti ja konstailematta puhui.

Kriitikot ovat Pertti Kolehmaisen kohdalla viitanneet vuosien varrella sekä naivismiin että surrealismiin. Kuitenkin häntä on vaikea sijoittaa mihinkään tyylisuuntiin. ”Sen, mitä sanotaan surrealismiksi, koetan realisoida”, Kolehmainen sanoi. Mutta kun Kolehmainen toisaalta puhui aavistuksistaan, jotka toteutuivat kuvallisesti, hän oli jo tunnustautunut surrealistiksi, ainakin jossakin määrin, vaikka sanoikin olevansa mieluimmin surullinen realisti kuin surrealisti.

Taiteilijan kohdalla voi tietysti puhua myös teemoista. Pertti Kolehmaisen töistä löytyy aina vaivattomasti Sexuksen ja Eroksen, aluksi rajun nuorekkaan, sitten jo herkistyneemmän, vuosien hienostaman, sellaisen, jossa ei enää ole henrymillermäistä voimaa. Teoksista voi myös etsiskellä motiiveja, teemojen pieniä osasia, ja laskea sen jälkeen yhteen. Ja taas avautuu mahdollisesti uusi näkökulma, uudenlainen tulkinnan ja kokemisen analyysi.

Pertti Kolehmainen oli avoin taiteilija, jolle taide merkitsi sekä eettistä etsintää, että henkistä itsetyydytystä. Pertti Kolehmainen pohdiskeli näin: ”Jos yksikin ihminen on oivaltanut, mikä jossakin työssäni on olennaista, oli työ mikä tahansa, silloin asia on mennyt perille, ja olen jotensakin tyytyväinen.”

Myös muut taiteenlajit, kuten musiikki ja kirjallisuus, olivat Pertti Kolehmaiselle läheisiä. Musiikki avaa abstraktion ikkunaa, ja virikkeet löytyivät, jos olivat löytyäkseen, vaikkei taiteilija niitä etsinytkään. Kirjallisuus taas tuki kuvataiteilijan Ethosta, eikä antanut suoranaisia impulsseja muuten kuin sillä tavalla, että oli pannut taiteilijan itse kirjoittamaan. Kuitenkin Pertti Kolehmaisen liittää moneen kirjallisuuden klassikkoon, esimerkiksi Camus´hyn, Beckettin ja Sarteen, se, että tämä näiden tavoin esitti niin itselleen kuin meille kysymyksiä, joihin emme kuitenkaan saa lopullista vastausta.

Lähde: Pertti Kolehmainen, aavistuksia