Blogi

Tervetuloa tutustumaan korkeatasoiseen nykytaiteeseen.

 

Uniikkia taidetta Laadukasta grafiikkaa

8.6.2014 15.54 - Kuukauden taiteilija: Mikko Paakkola

Työskentelyäni taidemaalarina hallitsee kansainvälisyys. Näin on ollut jo kolmisenkymmentä vuotta.  Nuorena opiskelijana Turun piirustuskoulussa sain mahdollisuuden osallistua kansainvälisiin grafiikan näyttelyihin, joissa tulin jopa palkituksi, ja hieman valmistumiseni jälkeen sainkin jo kutsun tulla pitämään ensimmäistä ulkomaista yksityisnäyttelyäni Ruotsiin, uumajalaisen taiteilijayhdistyksen galleriaan. Tämä vuonna 1985. Pari vuotta myöhemmin tieni vei jatko-opintojen pariin Pariisiin, josta palasin Turkuun vuonna 1990 vain siirtyäkseni vuonna 1995 kymmeneksi vuodeksi Brysseliin. Taiteilijaidentiteettini onkin edelleen enemmän brysseliläinen kuin turkulainen.

Tällä on ollut seurauksensa. Se tekee ulkomaisista esiintymisistäni niin kutsutusti ”kakkupaloja”; niistä ei kerta kaikkiaan voi tehdä numeroa, sillä ne kuuluvat arkeeni yhtä saumattomasti kuin vihannesten hankkiminen Turun torilta. Suurimmalle osalle suomalaista taideyhteisöä asia ei ole aivan näin yksiselitteinen, mutta omaan toimintaani sillä ei ole juuri merkitystä, sillä ulkomailla vietetyt vuodet ovat kasvattaneet minulle myös riippumattomuutta suhteessa kotimaiseen kulttuurielämään. Brysseliläiset taidekriitikot kun eivät kysele mielipiteilleen oikeutusta taideyliopiston helmoista.            (http://www.officedartcontemporain.com/OAC_Fevrier_2012.html )    

 Kansainvälinen työskentely ei ole vain kerman kuorimista. Se on kovaa työtä, jossa ei menesty pelkästään hyvän onnen tai loistavan lahjakkuuden siivittämänä. Vaikka molempia toki tarvitaan. Ne tarvitsevat raaka-aineekseen työtä, työtä ja taas työtä. Jatkuvasti on pidettävä mielessä se tosiasia että täällä ollaan vieraana. Kotiväki on koko ajan paikalla, ja sillä on tukijansa. Eikä tämä kotiväki ole sen paremmin lahjatonta kuin onnetontakaan. Omalle sanottavalle on lunastettava paikkansa.

Ennen muuta vaaditaan substanssia. Vaikka suomalaiset kulttuuriviejät puhuvat verkostoitumisesta ja avainhenkilöistä, tosiasia on että ilman taustatukea työskenneltäessä ainut tie verkostoitumiseen ja avainhenkilöihin käy sisällön kautta. Seurapiirikutsut vilisevät toinen toistaan kiinnostavampia hahmoja, joten paras tapa erottautua taidemaailmassa on oma työ. Sen ei tarvitse olla maailman ihmeellisintä eikä mediaseksikkäintä, riittää että se on laadukasta. Ja tästä nousee uusi ongelma: taiteen laadulle ei ole olemassa yhteismitallista asteikkoa. 

 

Olen kuitenkin pyrkinyt vastaamaan tähän. Välineenäni on ollut idea hyvästä maalaustaiteesta. Se nousee ennen kaikkea maalaustaiteesta sinänsä, muusta ja jo olemassa olevasta. Ja turha sitä on muutoinkaan kiistää: jokainen taiteilija tarvitsee ympärilleen taidetta, se ei ole ainoastaan innoituksen lähde vaan myös kehys jonka puitteissa työtä tehdään. Ykisikään kirjailija ei kirjoita kirjaa ilman kirjoja. Eurooppalaisen kulttuurin keskiössä, Pariisissa ja Brysselissä viettämäni pitkät jaksot ovat syöttäneet minulle henkilökohtaisesti tukevan annoksen taidenäyttelyitä. Minulla on jonkinlainen käsitys siitä, mitä sanalla taidemaalaus voidaan tarkoittaa.

Kun tähän lisätään suomalainen taustani ja isäni pohjoiset lapsuudenmaisemat, on vuosien saatossa syntynyt keitos, jota belgialaisen taidekeskuksen, Montaus 5:n johtaja Robie van Outryve kuvailee seuraavasti: ”Kaikkien puhtaan maalauksen ystävien tulisi tutustua Mikko Paakkolan tuotantoon. Hänen työskentelynsä pohjalla on väripigmenttien intensiteetti, joka kulminoituu teosten välittämässä syvän hiljaisuuden panoraamassa. Rosoiset maalaukset yhdistävät keskiyön auringon ja mystisen pohjoisen valon ainutlaatuiseen belgialaiseen tasankomaisemaan. Maisemaan, joka on tehnyt taiteilijaan lähtemättömän vaikutuksen.” Tuohon ei ole enää mitään lisättävää.  

                               http://www.mikkopaakkola.fi/